22 syys VALMENNUSKOKEMUKSIA: TIINA TIIRIKAINEN
Taustaa ennen valmennuksen alkamista
Aloitin syksyllä 2010 säännöllisen saliharrastuksen, jonka myötä ensin laihdutin 10 kg muuttamalla ruokavaliota ja treenaamalla säännöllisesti salilla juoksemisen sijaan. Osallistuin moneen erilaiseen nettivalmennukseen, joihin kuului massakausia ja kovia dieettijaksoja (vähähiilarisia). Noudatin pilkuntarkasti eri ruokavalioita, kuuntelematta itseäni ja omaa jaksamista ollenkaan.
Salilla treenasin 4-5 x viikossa ja tein paljon aerobista, eikä säännöllisistä lepoviikoista ollut puhettakaan. Dieettijaksot jäivät aina niin sanotusti päälle. En ”uskaltanut” lisätä ruokamääriä, koska aina kun niin tein, lihoin takaisin laihdutetut kilot. Tämä alkoi kovasti ahdistamaan.
Elokuussa 2014 aloitin Optimal Performancen Muscle Madnes-valmennuksen, joka oli aivan erilainen kuin aiemmat nettivalmennukset. Muscle Madness aloitus päätöksestä olen ikionnellinen, koska se herätti minut ajattelemaan omaa jaksamistani ja sitä, että kaikki ei ollut aivan kohdillaan. Jonkin aikaa valmennuksen alusta sain ajatuksen, että haluan oppia lisää. Uskoin olevani oikealla tiellä, mutta tiesin tarvitsevani apua, joten otin yhteyttä Tampereelle ja varasin yksilövalmennusajan Sannalle lokakuulle 2014.
Isoimmat ja arvokkaimmat oivallukseni valmennuksen aikana
Ravinnosta
Olin monta vuotta noudattanut valmiiksi kirjoitettua ruokavaliota ennen Sannan yksilövalmennuksen alkua ja oli aika outoa alussa, kun en saanutkaan valmiiksi kirjoitettua ruokavaliota, mutta kohta alkoi valjeta minulle se, kuinka tyhmää on ollut noudattaa pilkuntarkkaa ohjetta, kun maailma on täynnä hyviä ja terveellisiä vaihtoehtoja.
Sannan kanssa aloitettiin korjaamaan minun hidastunutta aineenvaihduntaani, jonka olin saanut täysin sekaisin kovalla treenillä ja vähällä ravinnolla. Korjausliike tehtiin mitenkäs muuten kuin kasvattamalla ruokamääriä ja juurikin sitä pelottavaa hiilihydraatin määrää. Biosignature-mittauksin tsekattiin miten kroppa reagoi. Painonnousu oli minulle ikuiselle laihduttajalle valtavan iso asia henkisesti, mutta aina kun sain purettua omia ajatuksia asian suhteen Sannan kanssa, oli helpompaa jatkaa eteenpäin. Voin sanoa rehellisesti sen, että yksin en olisi tähän matkaan pystynyt. Sanna oli vain sähköpostiviestin päässä ja sain laittaa viestiä, jos joku asia ahdisti tai mietitytti. Aina sain vastauksen ja ison avun.
Sannan kanssa keskusteltiin paljon ravinnosta ja ravinnon merkityksestä hyvinvointiin ja sen merkityksestä treenaamiseen ja kokonaisvaltaiseen jaksamiseen. Itselläni oli iso ongelma vatsantoiminta ja kun nyt mietin tuota valmennuksen aloitusaikaa, niin en todellakaan halua samaa ongelmavatsaa takaisin! Olen tässä matkan aikana osannut valita Sannan avustuksella ruokia /ruoka-aineita, jotka takaavat hyvän vatsantoiminnan ja hyvän olon kokonaisuutena. Isoin muutos josta olen itsekin tosi ylpeä, on se, että uskallan entisenä hiilarikammoisena syödä jopa ison annoksen iltapuuroa (hui kamalaa, eihän hiilihydraatteja saa syödä yötä vasten), jonka ansiosta nukun yöni heräämättä heti ensimmäisen kahden tunnin nukkumisen jälkeen, eli yöuni on parantunut huimasti. Tämänkin asian Sannan sai minulle ujutettua hyvällä ammattitaidolla pikkuhiljaa – alkuun 25-35 g puurohiutaleita iltapuuroon. Nyt menee tuplasti.
Toinen arvokas asia, mitä ravintoon tulee on se, että osaan nyt mennä rennommin, ajattelematta, että lihonko minä nyt kun en merkkaa Sulamoon ruokia vaan syön niin sanotusti vapaasti. Mikä tärkeintä, EN enää ole hiilarikammoinen, vaan syön sitä kunnolla ja hyvällä omalla tunnolla. Osaan myös kuunnella omaa vointiani ja sitä, että olenko syönyt tarpeeksi, vai olisiko kenties nyt ruoan määrän nostamisen paikka. Tätä olen opetellut valmennuksen aikana.
Treenistä
”Less is more” sanotaan ja se kyllä on niin totta ja se on yksi isommista ja tärkeimmistä opeista / oivalluksista mitä minulle on tullut valmennuksen aikana. Ennen paahdoin menemään sata lasissa sokeasti noudattaen ohjelmaa, oli se sitten viisi tai kuusi treeniä viikossa + viisi aeorobista, niin se mentiin ja tehtiin ajattelematta yhtään mikä on palautumisen tila. HULLUA!
Sannan kanssa aloitettiin treenissä minun toiveiden mukaisesti yläkropan ja takaketjun (takareidet ja peppu) muokkaaminen, joka lähti, mistäpäs muusta, kun tekniikan hiomisesta kohdilleen. Muistan aina, kun Sanna pyysi minua näyttämään, että millaisesta asennosta aloitan olkapäiden treenaamisen, joopa joo, ei ollut tietokaan oikeasta lapatuesta, joka on kyllä kaiken A ja O! Siitä lähti sitten lapatuen harjoittaminen, jota kyllä hiottiin ja hiottiin, jopa autonratissa ollessa. Treenattiin salilla ja Sannan komentaessa että ”tuoppi meni taas nurin”, tiesin, että ei ollut asento olkapäiden treenissä kohdillaan, tai ”latinot pois”, tiesin, että nyt on peppu taas pitkällä ja selkä notkolla. 😊
Sanna järkeisti heti minun treenimääriä ja varsinkin aerobisen määrää, alettiin opetella kuuntelemaan omaa kroppaa ja jaksamista.
Olen säännöllisesti saanut Sannalta sopivan haastavia treeniohjelmia ja juurikin sellaisia, joilla on kehitys taattua, kun vaan tekee sen mikä ohjelmassa lukee. Itse pidän siitä näissä ohjelmissa, että ne ovat progressiivisia, eli ei ensimmäisellä treeniviikolla laiteta kaikkea peliin, vaan ohjelma tavallaan kasvaa treeniviikkojen kuluessa.
Yhdessä treenaamisessa tulee tekniikat tsekattua ja siitä on hyvä jatkaa omatoimisesti kotosalla. Minä olen vähän sellaista sorttia, että kaipaan ammattilaisen tekemää treeniohjelmaa, saan siitä paljon lisää motivaatiota itse tekemiseen ja nautin ohjelmien tuomista haasteista.
Valmennuksen myötä olen vihdoinkin ymmärtänyt ja aidosti sisäistänyt sen kuinka tärkeää on ns. pyhä kolminaisuus eli ravinto, treeni ja lepo. Jos nuo asiat eivät ole kunnossa, ei hommasta hyvä seuraa. Sanna ohjeisti heti alussa lepojakson / kevyen viikon pitämisen säännöllisesti ja se merkittiin kalenteriin saakka ja se lukee myös joissakin treeniohjelmissa. Nyt lepo on yhtä tärkeässä roolissa, kun treenaaminenkin. Olen oppinut sen, että lepojakson aikana voi vaan olla, ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä, jos ei treenaa tai lenkkeile. Pienesti voi mennä punaisella eli ylirasituksen rajalla vähän aikaa, mutta sitten on tauon paikka.
Unesta on tullut minulle myös hyvin tärkeä asia, josta pidetään huolta, kuin myös riittävästä ravinnon saannista. Osaan kuunnella omaa kroppaani paljon paremmin valmennuksen myötä ja tiedän, milloin on aika lepojakson tai milloin olen syönyt liian vähän tai jos unet alkaa mennä huonoksi, niin on tauon paikka. Nämä opit ovat todella arvokkaita minulle!
Mieli
Koen olevani jopa hieman eri ihminen nyt kuin vuonna 2014, kun Sannan kanssa aloitin valmennuksen. Siihen vaikuttaa osin se, että yksi iso stressitekijä on poistunut elämästäni, mutta myös se, että osaan olla itselleni armollisempi. Minulla on ollut tapana hermostua suunnattomasti, jos ja kun vastaan tulee sellaisia vastoinkäymisiä, jotka estävät treenaamisen ja liikkumisen. Valmennuksen aikana niitä on ollut aika paljon; ruusu jalassa, poskionteloleikkaus, kaksi sairaalajaksoa äkillisesti sairastuttuani ja näiden aikana ja jälkeen olen ollut pitkiäkin jaksoja ilman liikuntaa. Näissä kohtaa on ollut todella iso apua Sannasta. Aina totaalisen liikuntakiellon tullessa olen saanut Sannalta sähköpostitse hyvää materiaalia, jonka avulla olen saanut itseni rauhoittumaan ja olen osannut käsitellä asiaa paljon paremmin kuin, jos olisin ollut aivan yksin. Olemme myös tehneet tapaamisella Tampereella muutamia mielenpuolen harjoituksia, joista olen saanut hyviä oivalluksia, jotka ovat auttaneet kokonaisvaltaisesti matkan aikana. Olen lukemattomia kertoja kyseenalaistanut eri asioita ja Sanna on aina vaan jaksanut minulle selittää juurta jaksain miksi tehdään näin, tai miksi ei kannata tehdä noin. Nyt kun mietin tässä kirjoittaessani, niin Sanna todella taidokkaasti kertoo ja ohjaa asioissa niin, että ei oikeastaan kerro koskaan itse aivan suoraa vastausta, vaan pistää minut itseni miettimään ja näin siitä syntyy oikeita oivalluksia.
Kokonaisuus
Minulla on siis ravinto -ja treenivalmennus Sannalta, jossa on myös mentaalipuolta aina tarvittaessa. Keskitymme tapaamisessa siihen asiaan, joka vaatii keskittymistä. Kun mietin sanaa kokonaisuus, niin tietysti se, että pystyn treenaamaan kovaa ja tavoitteellisesti kroppaa muokaten, tarvitsen kaveriksi hyvää ja riittävää määrää ravintoa ja hyvää ja laadukasta, palauttavaa unta. Kaikkea näitä osa-alueita olen saanut parannettua huimasti valmennuksen aikana.
Onnistuminen projektissani
Miksi uskon, että onnistuin näin hyvin projektissani ja mitä se vaati minulta itseltäni?
- Sitoutuminen projektiin, halu saavuttaa hyvä olo omassa kropassa.
- Rakkaus ja intohimo salitreenaukseen.
- Fokus tekemiseen juuri siinä ja nyt.
Niin kun tuolla edellä jo kirjoitin, en olisi yksin tähän pystynyt. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän tarvitsevani jonkun, joka antaa minulle selvät pelisäännöt ja minä noudatan niitä kyllä. Valmentajalla tulee olla sellainen persoona, että hänen kanssaan on hyvä toimia ja hänelle voi purkaa kaikkia ajatukset omasta päästään, ne hölmöimmätkin ja minun kanssa valmentajalla tulee olla kyllä pitkä pinna, 😊 ja Sannalta se löytyy kyllä.
Tuloksien saaminen on vaatinut treenaamista säännöllisesti ja syömistä säännöllisesti ja nukkumista säännöllisesti ja myös hyväksyntää siihen, että kaikki ei mene aina niin kuin on ajateltu. Ei hanskoja lyödä tiskiin siinä kohtaa, kun vastoinkäymisiä tulee, vaan katse eteenpäin ja päämäärä mielessä mennään päivä päivältä. Rennosti, mutta päämäärätietoisesti ollaan edetty Sannan kanssa kohti tavoitetta; parempaa aineenvaihduntaa ja kropan muokkausta.
Tulevaisuuden tavoitteet / haaveet
Rakastan salilla treenaamista, se on minun intohimoni ja haluan edelleen pystyä kehittymään siinä. Täytän ensi vuonna 50-vuotta ja aion olla elämäni kunnossa silloin. Yhtenä haaveena on ollut saada edes yksi leuanveto, tämä toteutetaan. Aion pitää itsestäni hyvää huolta syömällä hyvin, treenaamalla sopivasti, nukkumalla riittävästi ja nauttimalla elämästä!
-Tiina Tiirikainen