13 heinä Väliarvio: 2,5 vuoden treeni- ja ravintoprojekti
Oli alkuvuosi 2013. Kaipasin uutta pontta treeneihini.
Salilla käynti oli kuulunut elämääni juoksulenkkien ohella jo pitkään.
Treenaaminen ei ollut kuitenkaan tavoitteellista, syömisestä aiheutui toisinaan
stressiä kun yritin hillitä makean syömistä eikä olo ollut muutenkaan kovin
hehkeä. Vatsa oireili silloin tällöin, mutta ajattelin sen olevan normaalia.
Sitten bongasin Optimal Performancen mainoksen Muscle Madness-
valmennuksesta. Se tuntui heti omalta jutulta. Seuraavat puoli vuotta
saliohjelmat ohjauksineen ja ruokavaliorunko valmiina, lisäksi vielä
Biosignature-mittaukset kuukausittain. Helppoa, ei tarvitse kuin tehdä ohjeiden
mukaan! Sain valmentajakseni Sannan. Olin intoa piukassa. Tavoitteitani olivat
“stressitön ruokailu” ja kymmenen leuanvetoa. Ruokaa pitikin lisätä
roimasti entiseen verrattuna, ruokarytmi muuttui säännöllisemmäksi ja turhat
höttöhiilarit jäivät pois.
Ei se ruokavalion muuttaminen tietenkään hetkessä tapahtunut.
Tutustuin pikkuhiljaa luomutuotteisiin ja moniin uusiin raaka-aineisiin. Alku
lähti hyvin käyntiin, mutta kuukausien kuluessa tuntui etten saavuttanut
tuloksia niin nopeasti kuin olisin halunnut. Tällaisena kaikkimullehetinyt-
ihmisenä ärsytti ihan mahdottomasti kun mittaustulokset näyttivät junnaavan
paikallaan, jenkkakahvat pysyivät tiukasti paikoillaan eikä rasvaprosentti
lähtenyt tippumaan. Ja minä kun mielestäni tein kaiken täysin ohjeiden mukaan.
Punnitsin ja kirjasin ruokamääriä satunnaisesti ylös ja uskoin syöväni
riittävästi. Luovuttaminen ei tietenkään tullut kyseeseen, vaan lähdettiin
kokeilemaan muita keinoja. Kävin mm. mittauttamassa kilpirauhasarvoni ja huonon
hiilihydraattien sietokyvyn vuoksi ruokavaliota muokattiin minulle
sopivammaksi. Hiilihydraatteja vähennettiin ja viikkoon lisättiin yksi
tankkauspäivä.
Puolen vuoden valmennuksen jälkeen koin, että tulosta oli
kyllä tullut. Ruoan laatu oli muuttunut paremmaksi, syöminen säännölliseksi ja
kymmenen leuan tavoite saavutettu. En kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen
ulkomuotooni. Osallistuin vielä puolen vuoden jatkovalmennukseen. Syksyn aikana
alaselkäni alkoi oireilemaan. Useimmiten se kipeytyi tiettyjen liikkeiden
jälkeen, kuten maastavedon. Selän hallinta petti liikkeiden aikana ja sen
seurauksena kävin “oikomassa”
si-niveltä ja muita jumeja useasti kiropraktikon pakeilla. Venyttelin ja kävin
hieronnassa, mutta se ei ongelmaa poistanut. Jatkovalmennuksenkin loputtua
Sannan kanssa mietimme, mikä olisi seuraava askel. Halusin ehdottomasti jatkaa
lihasmassan hankintaa, mutta ensin oli saatava selkä kuntoon. Sanna tekikin
varta vasten minulle ohjelman, jolla vahvistettaisiin syviä vatsalihaksia ja
keskivartalon hallintaa. Muutamien kuukausien aktiivisen vahvistamisen jälkeen
selkäkivut olivat poissa ja ovat pysyneetkin poissa!
Selkäongelmien selättämisen jälkeen kesällä 2014 alkoi
olkapää vuorostaan kiukuttelemaan. Meni kauan, ennen kuin osasin yhdistää lavan
alla tuntuvan kivun yhteyden olkapäähän. Jälleen kerran aloin käymään
hieronnassa, käytin ahkerasti putkirullaa, kävin työfysioterapeutilla,
osteopaatilla ja kiropraktikolla. Kuminauhajumppailin koko syksyn muiden
olkapääliikkeiden ollessa pannassa. Epätoivo alkoi nostaa päätään, kun tilanne
ei juurikaan mennyt parempaan suuntaan. Joku ratkaisu tähänkin ongelmaan täytyi
löytää. Apu löytyi taas lähempää kuin aavistinkaan! Sanna riensi hätiin. Taas
tehtiin treeniohjelmaa, huomio tällä kertaa oikeassa treenitekniikassa ja
lapatukikontrollissa. Olin ikionnellinen kun sain vihdoin ottaa olkapäätreenit
ohjelmaan.
Olin loppuvuodesta 2014 lähtien alkanut myös kirjaamaan
syömiseni säännöllisesti ylös. Huomasin, että ruokamääräni olivat olleet aivan
liian pieniä. Elimistö oli varmasti ollut säästöliekillä jo jonkin aikaa.
Viiden treenin viikkotahdilla ruokaa ja lepoa on oltava riittävästi. Olen myös
oppinut kuuntelemaan kehoani. Se kyllä kertoo, jos on aika pitää lepopäiviä tai
jos ruokailuväli venyy liian pitkäksi.
Nyt ollaan jo vuoden 2015 kesässä. Pitkä, antoisa, opettavainen
ja haastavakin matka on tullut siihen pisteeseen, että olkapää ei enää vaivaa
ja olen aloittanut täysipainoiset treenit kaikille lihasryhmille. Kalorimäärät
ovat tällä hetkellä sellaiset, että mittaustulokset näyttävät oikein hyviltä.
Viikossa on mukana tankkauspäiviä, jolloin tuntuu etten muuta teekään kuin syö.
Säännöllisellä seurannalla ruokamääriä voidaan optimoida tilanteen mukaan. Olen
vihdoinkin oppinut syömään: eihän siinä mennytkään kuin pari vuotta!
Sanna tekee työtään suurella sydämellä, vankkumattomalla
ammattitaidolla ja on aidosti kiinnostunut asiakkaistaan ja heidän
hyvinvoinnistaan. Heikollakin hetkellä hän löytää kannustavat sanat ja asettaa
asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Mitä muuta voisi enää valmentajaltaan
vaatia?
Mila Riekki