19 kesä Valmennuskokemuksia: Tiina Finnilä
Minulla on ilo ja kunnia saada puhua jo vuosissa siitä ajasta, minkä olen saanut olla mukana Sanna Elorannan valmennuksessa. Olen kirjoittanut jo aiemmin kokemuksestani ja nyt sain luvan tehdä uuden katsauksen siihen, mitä kohdallani on tässä asiassa tapahtunut.
1) Miksi jaksat kulkea Tampereella asti valmennuksessa?
Kas kun tuo kysymys on kieltämättä häivähtänyt joskus itselläkin mielessä, kun olemme kiitäneet talvipimeässä pitkin mutkittelevia ja kapeita pikkuteitä halki Pohjanmaan kohti Tamperetta. Mikä saa sijoittamaan niin aikaa, rahaa, jaksamista kuin välillä myös turvallisuutensakin ja lähtemään ajamaan viisi tuntia parhaimmillaan vain kohti puolen tunnin pihtimittausta?
Se vaatii aidon tahtotilan ja tunteen siitä, että kaikki sijoitus on tehty johonkin kannattavaan. Se, mitä palvelua ja vastinetta Sannan valmennukselta saan, on ollut sen kaiken arvoista. Koen hyötyväni jokaisesta tapaamisestamme niin paljon, että se kuittaa kaiken vaivannäön ja panostuksen. Sannan kanssa on näiden vuosien aikana muodostunut toimiva ja lämmin valmennussuhde, jota tahtoo pitää yllä. Ja kuten kaikki suhteet, myös tämäkin vaatii tiettyä sitoutumista ja tahtotilaa.
Kuva eräältäkin Tampereen reissulta. Välillä täytyy löytää tapoja viihdyttää itseään. Tähän sopii välillä oleva ABC-asema ja autonikkunaselfie.
2) Miksi olet jatkanut valmennusta jo useamman vuoden?
Sanna Elorannan valmennus on kulkenut mukanani epätyypillisen syömishäiriön ja pakkoliikunnan jälkimainingeista toipumiseen ja uuteen nousuun. Valmennus ei ole missään vaiheessa jumahtanut paikalleen tai alkaa toistaa itseään. Elämäntilanteet, sekä henkinen ja fyysinen hyvinvointi vaihtelevat jokaisella ihmisellä. Sannan valmennus ottaa huomioon nämä muuttuvat tekijät, ja antaa ohjeita jokaisen hetken tarpeen mukaan.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella kerralla olisi elämä tai kehonkoostumus muuttunut dramaattisesti. Välillä on tullut myös tasannevaiheita, jolloin tilannetta ja toimintamalleja on päivitetty vain vähän ellei lainkaan. Valmennus ei siis myöskään ole mitään viihdytystä tai yhden hengen sirkusshowta, jossa jokaisella kerralla pitää saada nähdä jokin uusi temppu. Ei siis turhia trikkejä, mikäli niille ei ole tarvetta.
3) Mitä olet oppinut ravinnosta, treenistä, palautumisesta, mentaalipuolesta?
Tähän kysymykseen voisin vastata sivujen mittaisella reportaasilla. Tylsästi kuitattuna vastaukseni olisi vain, että paljon. Jos kuitenkin poimin olennaisimman asian, minkä tästä kysymyksestä saan, niin se olisi se, että olen oppinut tulkitsemaan noita kaikkia kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyviä asioita omalla kohdallani. Aloittaessani Sannan kanssa kaikki minussa liittyen ravintoon, treeniin, palautumiseen ja mentaalipuoleen oli jossain määrin rempallaan. Sannalle ei tästä työmäärästä tullut (ainakaan tietääkseni) epätoivoa. Sanna osasi alkaa tehdä töitä kanssani perustuksista aloittaen tietäen, että kyllä se linna siitä alkaa kohota.
Valmennus antaa minulle erittäin hyviä eväitä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiini jo itsessään. Lisänä tähän minulle on herännyt sairastamisen ja etenkin toipumisen myötä valtava, jopa loputtomalta tuntuva oma tiedonjano ihmisen psykofyysiseen toimintaan ja hyvinvointiin. Olen aktiivisesti opiskellut asioita lisää ja saanut Sannan valmennukselta konsultaatiota ja tukea myös tähän kehitykseen. Sannan ja minun keskinäinen dialogi juuri näissä teemoissa, sekä Sannan tarjoama akateeminen tietotaito ovatkin ehkä se tärkein ja kantavin asia meidän välisessä valmennuksessa. Valmennus vastaa kysymyksiin ja tarpeisiin välillä myös ”brosciencea” hipovassa kysymystulvassani, mistä valtavat plussat ja kärsivällisyysmitalit Sannalle.
4) Miten oma projektisi on edennyt ja mihin haluat sen etenevän tulevaisuudessa?
Projektini on edistynyt toivomallani tavalla. Kehitystä on tapahtunut kaikilla osa-alueilla. Muutos ei ole tapahtunut yhdessä yössä, vaikka muutamilla ensimmäisillä tapaamisilla olisikin halunnut lentää saman tien kiertoradalle sillä Sannan kuuluisalla korituolilla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja hyvä niin. Matka kohti niitä näkymiä on nimittäin sen verran hieno, että sitä kannattaa tehdä rauhassa.
Tulevaisuudessa haluan jatkaa matkaani ja edistymistäni. Muutoksen näkeminen ja siihen luottaminen on saanut haluamaan lisää ja tavoittelemaan uutta. Minulla ei ole tarvetta tulla jotenkin valmiiksi, vaan saada nauttia kulkemisesta ja välietappien saavuttamisesta.
Sannan valmennus ei ole tehnyt minusta itsestään riippuvaista, vaan sen luonteena onkin kasvattaa minua pärjäämään kokoajan paremmin ”omillani”. Tämä onkin hyvän valmennuksen merkki – se nimensä mukaisesti valmentaa jokaista tekemään omia päätöksiä ja asioita ihan itse. Ohjeita ja eväitä omaan elämään.
5) Kenen uskot hyötyvän valmennuksesta tällä tavalla tehtynä?
Jokaisen, joka on valmis tekemään matkaa. Lyhyetkin askeleet riittävät. Sannan valmennuksen aloitus ei tarkoita sitä, että sinun olisi valmis kerralla muuttamaan kaikki lempiväristä lähtien. Valmennus kuulee sinua, eikä sinun tarvitse selitellä mitään. Saat varmasti hyödyn, olit sitten täysi ummikko treenaamisessa tai hyvinvointiin liittyvissä asioissa. En löydä rajaa toisestakaan suunnasta, sillä Sannan ja optimalperformancen tiimin tietotaito kattaa myös spesifisemmän valmennustarpeen. Sannan kokonaisvaltainen ammattitaito, joka yhdistää fysioterapian, treenaamisen, ravitsemuksen ja mentaalin hyvinvoinnin, on sen verran tiukka paketti, ettei sitä ihan joka oven takaa löydä.
Minun tarinaani voi käydä seuraamassa ja lukemassa tarkemmin blogistani osoitteessa comefitme.blogspot.fi. Sieltä voit löytää esimerkiksi #biosignature, #optimalperformance, #menneisyys ja #sannaeloranta – tägien takaa lisää tietoa liittyen juuri valmennuskuvioihin.