Sanna Eloranta | 2015 tammikuu
0
archive,date,ajax_fade,page_not_loaded,,paspartu_enabled,paspartu_on_bottom_fixed,qode_grid_1300,qode-content-sidebar-responsive,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-17.2,qode-theme-bridge,disabled_footer_bottom,wpb-js-composer js-comp-ver-5.6,vc_responsive
 

tammikuu 2015

  • All
  • Valmennuskokemukset
  • Yleinen

Kuntosaliharrastuksen muuttuessa fysiikkaurheiluksi ensimmäiset 1-4 vuotta näyttävät suunnan ja ovat tutustumisaikaa tavoitteelliseen harjoitteluun. Niiden aikana selviää kuinka fysiikkaurheilijan keho ja mieli vastaa treeniin ja onko laji pitkällä tähtäimellä hänelle sopiva. Henkisen puolen merkitys on suuri, koska kehitys tapahtuu parhaassakin tapauksessa hitaasti tai pyrähdyksissä. Tasannevaiheita ja pettymyksiä...

Jos selän leveys on geneettisesti kuin Volkswagenin konepelti, perusrakenteeseen on ”helppoa” lisätä salitreenillä leveyttä ja paksuutta hermotuksen toimiessa ja liikeratojen ollessa melko vaivattomia. Tilanne ei ole toivoton, vaikka lähtötilanne selän leveydessä ja paksuudessa olisi se, ettei etuasentoa ottaessa kainaloiden alta näy kuin ilmaa ja selkätreenissä lihaksiin...

Kehoa kuuluu rasittaa ja kehon kuuluu antaa palautua. Monelle tavoitteelliselle treenaajalle ensin mainittu on helpompaa ja jälkimmäistä aliarvioidaan. Kilpaurheilu ei ole terveysliikuntaa ja siinä on aina riskinsä. Mäkihyppääjä tietää, että kaatuminen on riski ja ralliautoilija tietää ulos ajamisen riskit, samalla tavalla fysiikkalajeissa kisaavan tulee tietää ja...